Suomessa talouspolitiikalla on vain yksi ääni. Se käskee leikkaamaan. Tätä mieltä on suurin osa puolueista, näin sanovat etujärjestöt ja samassa kuorossa laulavat myös ekonomistit. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Päinvastoin.
Vaikka Suomen velkaantuminen on voimakasta, velka on yhä hallinnassa. Itse asiassa muuhun Eurooppaan verrattuna Suomella on suhteellisen vähän lainaa. Esimerkiksi Deutche Bankin julkistamasta vertailusta käy ilmi, että Suomen velan määrä suhteutettuna bkt:hen on eurooppalaisessa vertailussa alhaisella tasolla.
Maailmalla lukuisat asiantuntijatahot kuten OECD ja talouden nobelisti ja taloustieteen professori Paul Krugman ovat korostaneet elvytyksen merkitystä liiallisen leikkaamisen ja talouskurin sijaan. Suomessa taloustieteen professori Pertti Haaparanta otti vastikään kantaa talouspolitiikan suuntaan. Elvyttävällä talouspolitiikalla valtio lisää työtä kun sitä ei yksityisiltä markkinoilta löydy ja parantaa näin työllisyystilannetta.
Elvytysrahaa kannattaa kohdentaa etenkin hankkeisiin, jotka on joka tapauksessa tehtävä. Esimerkiksi Suomen tiestö on huonossa kunnossa ja kaipaa kipeästi uudistamista. On pelkästään järkevää sijoittaa infrastruktuurin parantamiseen nyt, kun taloustilanne on huono, ja työvoimaa sekä halpaa rahaa on saatavilla. Itse asiassa tällä hetkellä korot ovat niin matalalla, että Suomelle jopa maksetaan velan ottamisesta. Elvytyksellä voitaisiin suhteellisen pienin kustannuksin kasvattaa työllisyyttä ja lisätä talouden kokonaiskysyntää.
Säästöistä keskusteltaessa vaarallista on myös leikkausten kohdentuminen peruspalveluihin, koulutukseen ja sosiaalitukien indeksikorotuksiin. Jos eniten apua tarvitsevilta leikataan nyt, on tulevaisuudessa maksettavana vielä suurempi lasku. Suomi nousee koulutukseen panostamalla, ei siitä leikkaamalla.
Juustohöyläleikkauksia ja säästöjä kaikkein eniten apua tarvitsevilta ei voi hyväksyä. Leikkaamalla kaikesta vähän saadaan aikaan vain huonosti toimivia palveluita ja inhimillistä kärsimystä. Talouden saamiseksi kuntoon ja kestävälle pohjalle tarvitaan syvempiä muutoksia. Tarvitsemme rakenneuudistusta, jolla valtion ja kuntien toimintaa tehostetaan ja ketteröitetään. Ennaltaehkäisyyn panostamalla säästetään pitkällä aikavälillä, mutta pidetään huolta ihmisten hyvinvoinnista. Työmarkkinoita on sujuvoitettava työllistymisen esteitä ja kannustinloukkuja purkamalla.
Leikkausten välttämättömyys on myytti. Tutkimustietoa ja asiantuntijoita on kuultava laajemmin myös talouspolitiikassa. Säästöjen sijaan tarvitsemme vastuullista politiikkaa, joka katsoo kauas ja rakentaa tulevaisuutta. Menestystä ei luoda kaikesta leikkaamalla ja ihmisiä syrjäyttämällä vaan järkevillä elvytystoimilla, inhimillisellä talouspolitiikalla ja rakenteita uudistamalla.
Julkaistu Pohjalaisessa 10.4.2015