Lähetin tämän mielipidekirjoituksen Pohjalaiseen yli kuukausi sitten, mutta sitä ei ole julkaistu. Vaadin tekstissä kokoomuksen ja keskustan ministereiltä toimia perheen ja työn yhteensovittamisen helpottamiseksi. Ehkä tämä oli liikaa päätoimittajalle, tiedä häntä. Tässä kirjoitukseni.
Pohjalainen uutisoi verkkosivuillaan 10.1. kuinka ”ministerit vaativat työnantajalta asennemuutosta” perheen ja työn yhteensovittamiseksi. Työnantajilla riittää varmasti petrattavaa, mutta niin riittää myös ministereillä Grahn-Laasonen ja Saarikko. Hallituksen valmistelemaa perhevapaauudistusta ei saatu maaliin. Vastuu perheiden hyvinvoinnista sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja sitä ohjaavasta lainsäädännöstä on eduskunnalla ja hallituksen ministereillä.
Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat näkyvät naisten arjessa jo ennen perheen perustamista, nuorten naisten hakiessa töitä. Määräaikaiset työsopimukset ovat yleisiä, näin on etenkin julkisella sektorilla. Raskaana olevien naisten kohtaama syrjintä taas on merkittävä työelämän syrjinnän muoto Suomessa. Lastenhankintaa edeltäneet määräaikaisuudet taas selittävät sitä, että naiset jäävät kotihoidontuelle. Ei ole yksinkertaisesti työpaikkaa minne palata, tai määräaikainen työsuhde jätetään jatkamatta kun nainen on jäämässä perhevapaalle. Tilanne vaikuttaa naisten palkkakehitykseen sekä eläkekertymään.
Tilanteesta voi syyttää työnantajien asenteita, mutta todellisuudessa asian korjaaminen vaatii poliittisia toimia. Paras lääke on vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken.
Tämän lisäksi on otettava käyttöön perhevapaiden 6+6+6-malli. Siinä molemmille vanhemmille kuuluu kuusi kuukautta vanhempainvapaata ja kolmas kuuden kuukauden jakso on vapaasti vanhempien kesken jaettavissa.
Osa poliitikoista on vastustanut mallia vetoamalla perheiden omaan valinnanvapauteen. Valinnanvapaudesta ollaan kuitenkin kaukana, kun nykyjärjestelmässä isyysraha on vain 54 päivän mittainen äitiysrahan ollessa 105 päivää. Tämän päälle tulee vanhempainvapaa, jota hyödyntää 4 % isistä.
Isien kotiin jääminen vahvistaisi lapsen ja isän välistä suhdetta. Vaikutukset heijastuvat koko perheen työnjakoon ja kotitöiden hoitoon – työn ja perheen yhteensovittamiseen.
Vanhemmuuden kustannusten ja hoivavastuun jakamisen lisäksi työnteosta on tehtävä joustavampaa. Osa-aikatyötä on helpotettava ja joustavia työmahdollisuuksia lisättävä. Tässä työnantajalla on merkittävä rooli, mutta sen lisäksi esimerkiksi osa-aikaisen vanhempainvapaan mahdollisuutta pitää helpottaa. Lisäksi päiväkotien aukioloaikoja on laajennettava vastaamaan paremmin arjen tarpeita. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää panostaa varhaiskasvatuksen laatuun ja sen kehittämiseen.
Perheen ja työn yhteensovittaminen vaatii poliittisia päätöksiä. Vanhemmuuden kustannukset jakamalla, perhevapaamallin uudistuksella ja kodin ja työelämän välisiä joustomahdollisuuksia kasvattamalla vahvistetaan äitien asemaa työmarkkinoilla ja isien roolia kotona. Samalla lisätään lasten, aikuisten ja perheiden hyvinvointia. Yhdessä nämä ratkaisut tukevat kaikkien naisten työmarkkinatilannetta ja edistävät tasa-arvoa.