Sunnuntaina juhlittiin Suomen 98. Itsenäisyyspäivää. Päivän kunniaksi käänsimme katseita historiaan, muistelimme menneitä ja puhuimme siitä, keitä me olemme ja mistä me tulemme. Yhtälailla tärkeää on kuitenkin katsoa myös tulevaisuuteen ja puhua siitä, mihin olemme menossa.
Viimeaikojen viesti on ollut selkeä. Suomella ei mene hyvin. Vaalien aikaan studioissa tikitti velkakello. Meidän on kerrottu olevan Kreikan tiellä. Suunta on alas, ja jokaisen positiivisenkin uutisen kohdalla on muistutettu, ettei iloita pidä. Negatiivista ilmapiiriä kuvaa hyvin, kuinka ekonomistit sadattelivat, kun Suomen luottoluokitus ei syyskuussa tipahtanutkaan, vaan säilyi entisellään
Samalla kun maan johdon on ottanut valtaansa näköalattomuus, on ilmapiiri myös kärjistynyt ja mustavalkoistunut. Sosiaalisen median myötävaikutuksella esiin nousevat räikeimmät kommentit ja huutelut, jotka rakentavat vastakkainasettelua yhteisöllisyyden sijaan.
Nyt tarvitaankin johtajuutta, joka katsoo kauas ja kykenee luomaan yhteisiä visioita. Sen sijaan, että hoemme mantranomaisesti Suomella menevän huonosti, meidän on etsittävä ratkaisuja ja luotava uutta menestyksen tarinaa. Myös sillä miten asioista puhumme, on suuri vaikutus siihen mihin suuntaan menemme. Onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä? Ekonomistikin tietää, että synkkyys luo synkkyyttä, toivo mahdollisuuksia.
Suomi on hieno maa, jossa moni asia on kunnossa ja toimii. Meillä on kaikki edellytykset menestyä ja pärjätä, kun vain tartumme tuumasta toimeen. Voi kuulostaa kyynikosta turhan helpolta, mutta maailma täynnä esimerkkejä ihmisistä ja yhteisöistä jotka ovat menestyneet, kun ovat ottaneet asiakseen toimia yhdessä ja mennä eteenpäin. Ja se on varmaa, että menestyä voi vain jos uskoo itseensä.
Itsetunnon löytämiseksi tarvitsemme kuitenkin yhteisen tarinan ja vision. Suomen, jossa kaikista huolehditaan, mutta samalla kannustetaan ottamaan riskiä ja menestymään. Alamäkeen tuijottamisen sijaan katse on luotava ylöspäin, ja luotava uusi menestykseen siivittävä tarina.