Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista äänin 9-8. Vaikka juhlapuheissa Suomi esitetään usein tasa-arvon mallimaana, päätös osoittaa, että todelliseen tasa-arvoon ja seksuaaliseen yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä matka. Ilmapiiriä kuvastaa hyvin se, kuinka Ylen toimittajia kiellettiin käyttämästä termiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki”, vaikka se on eduskunnan laista käyttämä termi. Sen sijaan esimerkiksi toimittajien käyttämään ilmaukseen pakkoruotsi ei ole millään tavalla puututtu.
Tasa-arvoisessa avioliittolaissa on kyse siitä, sallimmeko ihmisten olla aidosti sitä mitä he ovat. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei uhkaa tai poista kenenkään oikeuksia avioliittoon. Sen sijaan se mahdollistaa sen, että kaksi toisiinsa rakastunutta ja sitoutunutta ihmistä voivat virallistaa liittonsa samoin kuin kaikki muutkin.
Pohjoismaista sukupuolineutraali avioliitto on mahdollinen kaikissa muissa paitsi Suomessa. Pohjoismaiden lisäksi tasa-arvoinen avioliitto on kirjattu lakiin esimerkiksi Espanjassa, Argentiinassa ja Etelä-Afrikassa.
Jotkut ovat väittäneet, että heteroparien mahdollisuudet adoptoida lapsi ulkomailta heikkenevät, jos adoptio-oikeus sallitaan myös homopareille. Ajatus on lähtökohtaisesti syrjivä asettaessaan heteroparien adoptiomahdollisuuden homoparien avioliiton edelle, eikä se tilastojen valossa ole edes totta. Suhteellisesti suurimpia adoptiolasten vastaanottajamaita maailmassa ovat Ruotsi, Norja ja Espanja, joissa kaikissa adoptio on sallittu samaa sukupuolta oleville pareille.