Asiantuntijakirjoitus, Maaseudun tulevaisuus, 23.11.2022
Sota on kiihdyttänyt entisestään tarvetta päästä irti fossiilienergiasta ja siirtyä käyttämään uusiutuvaa energiaa. Maaseutu on keskeisessä asemassa tässä muutoksessa. Lähes kaikki uusiutuva energia on tuotettavissa tai otettavissa talteen maaseudulla. Uusiutuvaa energiaa on riittävästi, ja sen hyödyntäminen on taloudellisesti ja aivan erityisesti aluetaloudellisesti järkevää.
Tuulen ja auringon, biokaasun ja muun bioenergian mahdollisuudet ovat valtavat. Tulevaisuuden maatilat ja usean maaseututoimijan muodostamat energiasysteemit, kylät ja kokonaiset alueet voisivat olla hiilinegatiivisia ja palvella koko yhteiskuntaa tuottamalla energiaa paitsi itselleen myös muille. Muutoksen mahdollistavia rakenteita on kuitenkin tarpeen parantaa. Lainsäädännön hidasteet on purettava, ja lainsäädäntötyötä on kyettävä tekemään proaktiivisesti niin, että uudenlaiset ratkaisut ovat mahdollisia. Työtä on tehtävä myös EU:n suuntaan, koska suuri osa säädöstyöstä tehdään EU tasolla.
Teknologiset innovaatiot eivät yksin riitä, vaan paikallisten energiasysteemien rakentaminen edellyttää koko toimintaympäristön kehittämistä yhdessä eri toimijoiden kesken. Kunnilla ja maakuntien kehittämisverkostoilla on tässä tärkeä rooli, sillä uusien ratkaisujen käyttöönoton esteenä on usein heikko investointikapasiteetti sekä muna–kana –ongelma: Esimerkiksi kaasukäyttöisten ajoneuvojen yleistyminen vaatii riittävää biokaasun tankkausverkostoa, ja toisaalta biokaasun kannattava tuottaminen ja latausverkoston luominen vaatisi riittävää määrää biokaasua hyödyntävää teollisuutta ja ajoneuvoja.
Uusiutuvan energian aluetaloudellinen vaikutus on valtava. Sen sijaan, että rahaa lähtisi oman alueen ulkopuolelle tai ulkomailta ostettavaan fossiilienergiaan, jokainen euro jäisi kasvattamaan paikallista taloutta. Julkisen sektorin osallistuminen investointeihin on perusteltua juuri alueellisen hyödyn vuoksi: Investoinnit ovat kannattavia, ja samalla arvoketjut syntyvät suomalaiselle maaseudulle. Kun suuret rahavirrat pysyvät ”kotona”, syntyy työllisyyttä, hyvinvointia ja elinvoimaa maaseudulle!
Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaankin kokonaisvaltaisempia ratkaisuja. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen ongelmat on ratkaistava yhdessä systeemitasolla. Hyviä esimerkkejäkin jo on, kuten Jepualla jo yli vuosikymmenen toiminut ja koko aluetta hyödyttävä biokaasun tuotantomalli, Kurikan visio maatilojen yhteydessä toimivista biokaasulaitoksista ja kaasun nesteytyksestä polttoaineeksi, tai vaikkapa Kaustisen seutukunnan määrätietoisesti rakentama kokonaisvaltainen bio- ja kiertotalouden ohjelma.
Ilmasto- ja luontotavoitteiden näkökulmasta paikalliset suljetun kierron energiasysteemit minimoivat päästöjä ja kuljetuksia. Paikallisten energiasysteemien malli on myös huoltovarmuuden maksimointia – esimerkiksi tällaisen mosaiikin lamauttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin yhden tai muutaman ”teknologiamonumentin” nujertaminen! Ottamatta tässä kantaa ydinvoiman lisärakentamiseen toteamme silti, että ennen kuin ensimmäinenkään uusi täyden mittaluokan ydinvoimala tuottaisi energiaa, olisi maaseudun energiamosaiikki tuottanut energiaa jo vuosikymmenen verran.
Energiaomavaraisuuteen panostaminen voi jo lähitulevaisuudessa tuoda maaseudulle uutta yhteiskunnallista roolia: valtava taloudellinen potentiaali, uudet toimeentulon lähteet, työllisyys ja elinvoimaisuus ja vetovoima ovat samalla uutta aluepolitiikka, joka ei tukieuroja tarvitse.
Nyt tarvitaan uudistuksia tekniikassa, taloudessa, säädöksissä ja strategioissa, tarvitaan tietoista ohjelmallista edistämistä. Maaseudulla on kaikki mahdollisuudet ottaa iso rooli tässä siirtymässä.
Lotta Alhonnoro
Tutkija, kauppatieteiden tohtori, Vaasa
Pekka Peura
Filosofian tohtori, MBA, Vaasa